FightSport teki lehtijutun Graston-tekniikasta.
Teksti ja kuvat: Jani Mesikämmen
Skeptinen testaaja lähetettiin hierojan pöydälle terästyökaluin kaulittavaksi. Graston-tekniikka pyrkii korjaamaan lihaskudoksen vaurioita rajun näköisin välinein. Mutta mitä niillä oikeasti tehdään?
Vapaaottelija Teemu Packalen on epäileväinen. Pienen suostuttelun jälkeen hän on kuitenkin lupautunut lähtemään FightSportin testiryhmän koekaniiniksi. Retkahduksen aiheuttama pitkällinen niskajumitus on juuri kaivatunlainen kohde, kun haluamme selvittää, miten toimii amerikkalaislähtöinen Graston-tekniikka.
Alkukartoituksen jälkeen hieroja Eetu Koivisto kaivaa työkalupakistaan kolme instrumenttia. Suurin niistä, kuperapintainen "skanneri", näyttää ylimitoitetulta voiveitseltä. Tämä vain on tehty kirurginteräksestä. Kivikova, mutta pyöreäreunainen väline alkaa liikkua nopealla tahdilla Packalenin niskan ja hartian alueella.
Rasva vie pahimman kitkan, mutta reaktio on hämmästyttävä, sillä koekaniinin iho lehahtaa hetkessä punaiseksi käsitellyltä alueellta.
-Pientä kihelmöintiä on , kipeiden kohtien "herneet" tuntuvat selvästi, Packalen kuvailee ensituntojaan.
-Rassattava alue turtuu nopeasti. Tämä tärisyttää kroppaa laajalti, hän jatkaa tovin kuluttua.
Ihon histamiinireaktio avaa alueen verisuonia ja parissa minuutissa Packalen näyttää siltä kuin hänet olisi ruoskittu BJJ-vyöllään. Laajemman punotuksen keskellä erottuu pienenpieniä verenpunaisia pisteitä. Koiviston mukaan ne kertovat lihaksen ja lihaskalvon välisistä kiinnikkeistä - jumituksen aiheuttajista.
Juuri ne halutaan esiin ja niistä halutaan hoidolla eroon.
TARKASTI KIINNI KIPUPISTEISIIN
Työkalujen tarkoitus on ensin löytää lihaksen ongelmakohdat ja sitten hoitaa niitä kuntoon hyvin spesifisti. Tekniikka kuuluu niin sanottuihin IASTM-hoitomuotoihin (instrument-assistant soft tissue mobilization), Suomessa asiaan perehtyneitä on vasta kourallinen. Tähtäimenä on ennen kaikkea kroonisten pehmytkudosongelmien korjaaminen.
-Päätarkoitus on saada kroonisia lihasjännityksiä rentoutumaan poistamalla lihaksen kiinnikkeitä ja arpikudosta, Koivisto summaa.
Kiinnikkeitä muodostuu kireään ja ylirasittuneeseen lihakseen. Arpukudoksen tavoin ne estävät lihaksen normaalin toiminnan sitomalla sitä kiinni lihaskalvoon. Kiinnikkeiden seurauksena lihakseen voi syntyä kivuliaita trigger-pisteitä ja liikkuvuus heikkenee. Myös ympäröivien nivelsiteiden ja hemojen toiminta häiriintyy.
Pehmyskudoskäsittelyllä pyritään vapauttamaan ei-toivotut kiinnikkeet ja pehmittämään arpikudosta elastikseksi. Lupauksen mukaan jo yksi hoitokerta avaa kipukohtien liikelaajuutta, yleensä 3-5 hoitoa tuo hyviä tuloksia. Koiviston mukaan hotomuodon teho on siinä, että sen avulla saadaan paikallisesti täsmällisempi vaikutus lyhyemmässä ajassa kuin esimerkiksi perinteisessä hieronnassa.
Perushieronnassa käyminen on urheilijoille ja kuntoilijoille tuttua, Graston-tekniikan eduksi Koivisto keroo sen, että tavallisesta hieronnasta poiketen se ei rasita lihaksia voimakkaasti. Näin ollen se soveltuu vaikkapa ennen harjoitusta tehtäväksi.
Testhenkilömme on käynyt säännöllisesti urheiluhierojalla, joten vertailu onnistuu.
-Normaalihieronta sattuu kipeisiin lihaksiin enemmän, tästä ei tule samanlaista raskasta oloa, arvioi Packalen hoitopöydältä.
KOKONAISUUS RATKAISEE
Varsinainen instrumenttikäsittely kestää tässä tapauksesa 10-15 minuuttia. Kun Koivisto on saanut kaulittua kiinnikkeet esiin käsittelyllä, on aika siirtyä huolellisen käsihieronnan pariin. Jokaisella lihaksella on tietyt tyypilliset trigger-pisteet, näitä kipeytyneitä lihaskyhmyjä hieroja painelee tarkasti peukalolla.
Kolmantena vaiheena Koivisto siirtyy vielä hieronnasta niskan mobilisaatioon. Tukevalla otteella hän venyyttää niskaa eri suuntiin käännellen.
Kokonaisuus on lopulta onnistuneen hoidon ydin. Aivsn kuten kamppailijalla kehässä, Graston-tekniikka on Koiviston mukaan tehokas väline, mutta yksittäinen temppu harvoin tuo haluttua tulosta.
-Kokonaisuus pitää hahmottaa ja hoitaa sen mukaisesti. Monet manuaaliterapeutit syyllistyvät siihen, että heillä on yksi oma juttu ja uskomus, joilla hoidetaan kokoajan, Koivisto linjaa.
Hoidon kääntyessä loppua kohti silminnäkijähavainto on jälleen erikoinen. Koekaniinin helottava selkä on vain muisto, punotus on kadonnut nopeasti lähes täysin. Alkujaan skeptinen taistelija on myös tyytyväinen noustessaan hoitopöydältä. Hän on voittanut ennakkoluulonsa ja saanut apuakin.
-Jälkeenpäin fiilis on aika samanlainen kuin tavallisessa hieronnassa, tämä ei ehkä tee oloa niin raskaaksi fyysisesti. Epäilys on ainakin poistunut, Packalen virnistää.
Seuraavan päivän tarkastuskysely ei tuota yllätyksiä. Packalenin mukaan hoito teki hyvää ja harjoittelukin sujui myöhemmin samana päivänä. Toisaalta yksittäinen kokeilu ei vielä tuonut merkittäviä hyötyjä.
Muistijälki on kuitenkin positiivinen. Turkulaistaistelijan mieli on avartunut siinä määrin, että hän aikoo palata samalle hoitopöydälle.
PLUSSAT: Ei satu tavallisen hieronnan tavoin; hoito kohdistuu täsmällisesti kipupisteisiin; ei rasita lihaksia neutraali olo palautuu nopeasti.
MIINUKSET: ei sovi pahasta ihottumasta, ihosairauksista tai verisuonisairauksista kärsiville; intensiivinen instrumenttikäsittely tekee ihon araksi.
