Dysautonomia – mitä se on ja miten se ilmenee?
Autonominen hermosto säätelee suurta osaa elimistön toiminnoista ilman tietoista ohjausta. Se osallistuu muun muassa sydämen sykkeen, verenpaineen, verenkierron jakautumisen, hengityksen, ruoansulatuksen, hikoilun, lämmönsäätelyn, pupillitoiminnan ja virtsarakon toiminnan säätelyyn.
Dysautonomia tarkoittaa autonomisen hermoston tai siihen liittyvän säätelyjärjestelmän toimintahäiriötä.
Se ei ole yksi yksittäinen sairaus, vaan kattotermi erilaisille tiloille, joissa elimistön automaattinen säätely ei toimi tarkoituksenmukaisesti.
Oirekuva voi olla hyvin vaihteleva. Joillakin keskeisin ongelma liittyy pystyasennon sietämiseen ja verenkierron säätelyyn. Toisilla korostuvat ruoansulatuskanavan oireet, hikoilun muutokset, lämmönsäätelyn häiriöt tai esimerkiksi virtsarakon toiminnan poikkeavuudet.
Dysautonomiaa voidaan siis ajatella ennen kaikkea säätelyhäiriönä.
Mitä autonominen hermosto tekee?
Autonomisen hermoston tehtävä on mukauttaa elimistön toimintaa jatkuvasti muuttuvaan tilanteeseen.
Kun ihminen esimerkiksi nousee makuulta seisomaan, ympäristön lämpötila muuttuu, syö aterian tai lähtee liikkumaan, elimistön täytyy säätää samanaikaisesti useita toimintoja.
Autonominen hermosto osallistuu muun muassa:
sydämen sykkeen säätelyyn
verenpaineen säätelyyn
verisuonten supistumiseen ja laajenemiseen
aivojen ja muiden elinten verenkierron ylläpitoon
hengityksen säätelyyn
ruoansulatukseen
hikoiluun
kehon lämpötilan säätelyyn
pupillien toimintaan
virtsarakon ja suoliston toimintaan
seksuaalitoimintoihin
stressi- ja palautumisreaktioihin.
Tämä säätely tapahtuu laajan verkoston kautta. Siihen osallistuvat aivojen ja aivorungon autonomiset keskukset, selkäydin, ääreishermosto, hormonitoiminta, verenkierto sekä useat paikalliset säätelymekanismit.
Miltä dysautonomia voi tuntua?
Koska autonominen hermosto vaikuttaa niin moneen elinjärjestelmään, dysautonomian oirekuva voi olla hyvin laaja.
Tyypillisiä oireita voivat olla esimerkiksi:
Verenkierto ja sydän
sydämentykytys
poikkeava sykkeen nousu
huimaus
heikotus
presynkopee eli pyörtymisen tunne
pyörtyminen
verenpaineen voimakas vaihtelu
huono pystyasennon sieto
kylmät tai sinertävät kädet ja jalat.
Aivot ja kognitio
aivosumu
keskittymisvaikeudet
muistamisen vaikeus
hidas ajattelu
päänsärky
migreeni
näön sumeneminen.
Lämmönsäätely ja hikoilu
poikkeava hikoilu
vähentynyt hikoilu
runsas hikoilu
kuumuuden huono sieto
kylmän huono sieto
kehon lämpötilan vaihtelu.
Ruoansulatus
pahoinvointi
turvotus
vatsakipu
ummetus
ripuli
nopeasti tuleva kylläisyyden tunne
ruoansulatuksen hidastuminen.
Yleisoireet
voimakas väsymys
rasituksen huono sieto
palautumisen vaikeus
vapina
sisäinen tärinä
yleinen kuormitusherkkyys.
Muut autonomiset oireet
pupillien poikkeava reagointi
virtsarakon toimintahäiriöt
seksuaalitoimintojen häiriöt
syljen tai kyynelnesteen erityksen muutokset.
Kaikkia näitä oireita ei luonnollisesti esiinny samalla henkilöllä.
Dysautonomian oirekuva riippuu siitä, mitkä autonomisen säätelyn osat ovat häiriintyneet ja mistä taustatekijästä häiriö johtuu.
Ortostaattinen intoleranssi – kun pystyasento kuormittaa liikaa
Yksi yleisimmistä dysautonomiaan liittyvistä ilmiöistä on ortostaattinen intoleranssi.
Sillä tarkoitetaan tilaa, jossa pystyasennossa oleminen aiheuttaa oireita ja makuulle meneminen yleensä helpottaa niitä.
Kun ihminen nousee seisomaan, painovoima siirtää verta hetkellisesti alaraajoihin ja vatsaonteloon. Terve elimistö kompensoi tämän nopeasti lisäämällä verisuonten supistumista, ylläpitämällä laskimopaluuvirtausta ja säätämällä sykettä.
Jos tämä säätely ei toimi normaalisti, seurauksena voi olla:
huimausta
sydämentykytystä
heikotusta
aivosumua
näön hämärtymistä
pahoinvointia
vapinaa
uupumusta
pyörtymisen tunnetta.
Ortostaattinen intoleranssi ei ole yksi diagnoosi. Sen taustalla voi olla useita erilaisia dysautonomian muotoja.
Miksi dysautonomia voi olla vaikea tunnistaa?
Yksi dysautonomian haasteista on oireiden laaja kirjo.
Potilaalla voi olla samanaikaisesti:
sydämentykytystä
huimausta
aivosumua
ruoansulatusoireita
lämpöherkkyyttä
väsymystä
rasituksen huonoa sietoa.
Jos nämä oireet arvioidaan erillään toisistaan, kokonaiskuva voi jäädä huomaamatta.
Toinen haaste on se, että tavalliset tutkimukset voivat olla täysin normaalit.
Esimerkiksi yksittäinen verenpaine- tai sykemittaus levossa ei kerro välttämättä juuri mitään siitä, miten elimistö toimii pystyasennossa tai kuormituksessa.
Autonominen hermosto on dynaaminen säätelyjärjestelmä.
Siksi myös sen tutkiminen vaatii usein elimistön haastamista: asennonvaihdosta, hengitystä, kuormitusta tai muita autonomisia ärsykkeitä.
Mistä dysautonomia voi johtua?
Dysautonomia voi olla primaarinen, jolloin autonomisen hermoston häiriö on keskeinen osa itse sairautta. tai sekundaarinen, jolloin autonominen toimintahäiriö syntyy jonkin muun sairauden tai tilan seurauksena. Aina yhtä yksittäistä syytä ei kuitenkaan pystytä osoittamaan.
Dysautonomiaa ja erityisesti ortostaattista intoleranssia esiintyy tavallista enemmän myös hypermobiliteetin yhteydessä.
Autonomisia oireita voi kehittyä myös infektion jälkeen. Tämä on noussut erityisen näkyväksi long COVID -oireiston yhteydessä.
Dysautonomia ei tarkoita vain sympaattisen ja parasympaattisen hermoston epätasapainoa
Autonomisesta hermostosta puhutaan usein yksinkertaistaen sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tasapainona.
Todellisuudessa autonominen säätely on paljon tätä monimutkaisempaa.
Siihen osallistuvat muun muassa:
barorefleksi
kemorefleksit
keskushermoston autonomiset verkostot
verisuonten paikallinen säätely
hormonaalinen säätely
aivojen autoregulaatio
hengitys
veritilavuus
laskimopaluu
neurovaskulaarinen kytkentä
Dysautonomiaa ei siksi yleensä voi kuvata yksinkertaisesti sanomalla, että sympaattinen hermosto on “liian aktiivinen” tai parasympaattinen hermosto “liian heikko”.
Kyse on pikemminkin siitä, että elimistön useiden säätelyjärjestelmien yhteistyö ei vastaa tilanteen vaatimuksia normaalisti.
Eetu Koivisto, neurologinen osteopaatti
Jos kärsit edellä mainituista oireista, mutta et ole löytänyt apua tavanomaisista terveydenhuoltopalveluista, varaa aika kattavaan autonomisen hermoston toiminnalliseen tutkimiseen.
