Niska on jatkuvasti jäykkä. Sitä hierotaan, venytellään ja mobilisoidaan. Hoidon jälkeen olo helpottaa – mutta muutaman päivän tai viikon kuluttua sama kireys palaa jälleen.
Tällaisessa tilanteessa on luonnollista ajatella, että ongelman täytyy olla niskassa: lihaksissa, nivelissä tai niiden liikkuvuudessa.
Mutta entä jos niskan jatkuva jännitys ei olekaan varsinainen ongelma, vaan seuraus siitä, että hermosto käyttää niskan lihaksia tavallista enemmän pään, katseen ja tasapainon kontrollointiin?
Yksi mahdollinen taustatekijä voi olla vestibulaarijärjestelmän eli tasapainoelimen toiminnan epäsymmetria.
Vestibulaarijärjestelmä tekee paljon muutakin kuin auttaa tasapainossa
Sisäkorvassa sijaitseva vestibulaarielimet kertovat aivoille jatkuvasti, miten pää liikkuu ja missä asennossa se on suhteessa painovoimaan.
Sen tehtävä ei rajoitu tasapainossa pysymiseen.
Vestibulaarinen informaatio osallistuu muun muassa:
silmien stabilointiin pään liikkuessa
pään ja vartalon asennon hallintaan
pystyasennon säätelyyn
lihastonuksen säätelyyn
tilan ja liikkeen hahmottamiseen
Vestibulaarijärjestelmä on siis jatkuvassa yhteistyössä sekä silmien että niskan kanssa.
Erityisen kiinnostava alue on yläniska.
Yläniska on neurologisesti tiiviisti yhteydessä tasapainojärjestelmään
Kallonpohjan alapuolella sijaitsevat pienet suboccipitaalilihakset sisältävät runsaasti asentoa ja liikettä aistivia reseptoreita. Niiden kautta keskushermosto saa erittäin tarkkaa tietoa pään asennosta suhteessa kaularankaan.
Samaan aikaan sisäkorvan vestibulaarielimet kertovat, miten pää liikkuu suhteessa painovoimaan ja ympäröivään tilaan.
Aivot vertailevat jatkuvasti näitä tietoja keskenään:
Mitä sisäkorva kertoo pään liikkeestä?
Mitä niskan proprioseptio kertoo?
Mitä silmät näkevät?
Kun nämä kolme järjestelmää toimivat sopusoinnussa, pään ja katseen stabilointi tapahtuu suurelta osin automaattisesti.
Vestibulaarisen järjestelmän ja niskan välillä kulkee myös suoria refleksinomaisia yhteyksiä. Yksi niistä on vestibulokollinen refleksi (VCR), jonka tehtävänä on auttaa vakauttamaan päätä vestibulaarisen informaation perusteella.
Toiseen suuntaan toimii cervico-ocular reflex (COR), jossa niskan proprioseptinen informaatio osallistuu silmien asentokontrolliin.
Tämän vuoksi niska, silmät ja vestibulaarijärjestelmä eivät neurologisesti ole kolme erillistä järjestelmää, vaan ne muodostavat toisiinsa kytkeytyneen sensorimotorisen kokonaisuuden.
Mitä tapahtuu, jos vestibulaarinen toiminta on epäsymmetristä?
Vestibulaarisen järjestelmän puoliero ei välttämättä tarkoita voimakasta huimausta tai selkeää sisäkorvasairautta.
Joissakin tilanteissa kyse voi olla hienovaraisemmasta epätasapainosta siinä, miten oikean ja vasemman puolen vestibulaarista informaatiota käsitellään.
Tällöin hermoston täytyy mahdollisesti käyttää muita järjestelmiä enemmän pään ja katseen stabilointiin.
Yksi mahdollinen kompensaatiokeino on lisätä niskan lihasten aktiivisuutta.
Tällöin henkilö saattaa kokea:
jatkuvaa yläniskan jännitystä
toispuoleista niskakireyttä
tunnetta, että päätä täytyy jatkuvasti ”naksautella”
nopeasti palaavaa jäykkyyttä manuaalisen käsittelyn jälkeen
Huimauksen tai epävakauden lisääntymistä pään liikkeissä tai visuaalisesti kuormittavissa tilanteissa
Tässä tilanteessa lihas ei välttämättä ole ensisijaisesti ”liian kireä”. Se saattaa tehdä juuri sitä, mitä hermosto siltä sillä hetkellä pyytää.
Siksi pelkkä lihaksen venyttäminen tai rentouttaminen ei välttämättä muuta ongelmaa pysyvästi.
Niska voi olla osa kompensaatiota
Tämä näkökulma muuttaa kysymyksen hieman.
Sen sijaan että kysymme:
”Miksi tämä lihas on jatkuvasti kireä?”
voimme kysyä:
”Miksi hermosto pitää tämän lihaksen jatkuvasti aktiivisena?”
Jos niskan lisääntynyt jännitys toimii osana pään ja katseen stabilointia, lihaksen jännitys saattaa olla enemmänkin kompensatorinen strategia kuin varsinainen häiriön alkuperä.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö niskan paikalliset rakenteet voisi aiheuttaa kipua. Nivel-, lihas- ja kudosperäiset ongelmat ovat tavallisia.
Mutta jos niskaongelma palaa toistuvasti hyvistä paikallisista hoidoista huolimatta, voi olla perusteltua tarkastella myös sitä, miten muu sensorimotorinen järjestelmä toimii ja hoitaa esimerkiksi vestibulaarista puolieroa. Se voi olla ratkaisevaa jatkuvien niskaoireiden hoidon kannalta.
Voisiko vestibulaarinen järjestelmä olla mukana? Kysy itseltäsi nämä kysymykset
Vestibulaarisen toiminnan tarkempi arviointi voi olla aiheellinen erityisesti, jos niskaoireiden yhteydessä esiintyy useita seuraavista:
Tuleeko sinulle huimausta tai epävakauden tunnetta pään käännöissä?
Tuntuuko kävellessä joskus kuin alusta liikkuisi tai keinuttaisi?
Oletko epävarmempi tasapainosta pimeässä tai silmät kiinni?
Kuormittavatko nopeasti liikkuvat kuvat tai videot?
Tuleeko autossa matkustamisesta herkästi huono olo?
Onko katseen kohdistaminen liikkuessa vaikeaa?
Koetko silmien rasittumista, vaikka silmälasien voimakkuus olisi kunnossa?
Tuleeko oireita nopeasti ylös noustessa tai liikkeelle lähtiessä?
Onko tasapaino selvästi parempi toisella jalalla kuin toisella?
Tuntuuko pää tai vartalo kallistuvan toistuvasti samaan suuntaan?
Kääntyykö pää luonnostaan mieluummin toiselle puolelle?
Ovatko niskaoireet selvästi toispuoleisia?
Onko taustalla ollut aivotärähdys, niskan retkahdus, voimakas huimauskohtaus tai muu tasapainojärjestelmää kuormittanut tapahtuma?
Yksittäinen oire ei vielä kerro vestibulaarisesta häiriöstä. Useiden saman kokonaisuuden oireiden esiintyminen voi kuitenkin antaa syyn tutkia järjestelmää tarkemmin.
Niskaa ei aina kannata tarkastella vain niskana
Pitkittyneen niskakivun taustalla ei ole yhtä selitystä.
Joillakin ihmisillä keskeisessä roolissa ovat paikalliset kudokset. Toisilla ongelmaan liittyvät kuormitus, stressi, kipujärjestelmän herkistyminen, näköjärjestelmä, leukanivel tai esimerkiksi vestibulaarinen toiminta.
Oleellista on ymmärtää, että niskan lihasten tehtävä ei ole vain liikuttaa kaularankaa.
Ne ovat osa järjestelmää, jonka tehtävänä on pitää pää vakaana, katse kohteessa ja keho tasapainossa.
Jos tämän järjestelmän jossakin osassa on epätasapainoa, niska voi joutua tekemään jatkuvasti ylimääräistä työtä.
Silloin kysymys ei ehkä olekaan siitä, miten saisimme niskan vielä kerran rentoutumaan.
Parempi kysymys voi olla:
Miksi niska joutuu jännittymään uudelleen?
Eetu Koivisto, Neurologinen osteopaatti
