Päänsärky – mistä päänsärky johtuu ja miten sitä tutkitaan?
Päänsärky on yksi yleisimmistä kipuoireista. Se voi ilmetä esimerkiksi puristavana, jomottavana, sykkivänä tai vihlovana kipuna eri puolilla päätä. Toisilla päänsärky esiintyy satunnaisesti, kun taas toisilla se voi olla toistuvaa tai lähes päivittäistä ja vaikuttaa merkittävästi toimintakykyyn sekä elämänlaatuun.
Päänsäryn taustalla voi olla monia erilaisia syitä. Useimmiten kyseessä on hyvänlaatuinen päänsärkysairaus, kuten jännityspäänsärky tai migreeni. Päänsärky voi kuitenkin liittyä myös esimerkiksi kaularangan toimintahäiriöihin, vammoihin tai muihin tiloihin.
Päänsäryn tutkimisessa on tärkeää tunnistaa sen tyypilliset piirteet ja mahdolliset taustamekanismit, jotta hoito ja kuntoutus voidaan suunnitella tarkoituksenmukaisesti.
Primaariset ja sekundääriset päänsäryt
Päänsäryt voidaan jakaa kahteen pääryhmään: primaarisiin ja sekundäärisiin päänsärkyihin.
Primaarisessa päänsäryssä päänsärky itsessään on sairauden keskeinen oire, eikä sitä selitä jokin muu tunnistettu sairaus tai rakenteellinen vaurio. Primaarisiin päänsärkyihin kuuluvat esimerkiksi:
Jännityspäänsärky
Migreeni
Sarjoittainen päänsärky (Hortonin neuralgia)
Sekundäärisessä päänsäryssä kipu on seurausta jostakin toisesta sairaudesta, vammasta tai elimistön toimintahäiriöstä. Sekundäärisiä päänsärkyjä voivat olla esimerkiksi:
Niskaperäinen päänsärky (cervikogeeninen päänsärky)
Pään tai kaularangan vamman jälkeinen päänsärky
Lääkkeiden liikakäyttöön liittyvä päänsärky
Tulehduksiin tai verisuonisairauksiin liittyvät päänsäryt
Päänsäryn luokittelu on tärkeää, koska eri päänsärkyjen taustamekanismit ja hoitomenetelmät voivat poiketa merkittävästi toisistaan.
Mistä pään alueen kipu syntyy?
Pään alueen kivun aistimisessa keskeisessä roolissa on kolmoishermo eli trigeminushermo (nervus trigeminus). Se on viides aivohermo ja vastaa suurelta osin kasvojen, otsan, silmien ympäristön ja monien kallonsisäisten kipuherkkien rakenteiden tuntohermotuksesta.
Kolmoishermo välittää kiputietoa esimerkiksi kasvojen alueelta, kallonsisäisistä aivokalvoista sekä niiden verisuonista. Pään takaosan ja takaraivon tuntohermotukseen osallistuvat puolestaan erityisesti ylimmät kaularangan hermot.
Aivokudos itsessään ei käytännössä aisti kipua samalla tavalla kuin sitä ympäröivät kipuherkät rakenteet.
Päänsärky voi syntyä, kun kipua välittävät hermopäätteet aktivoituvat ja niiden välittämä tieto käsitellään keskushermostossa kipukokemuksena.
Kipujärjestelmän herkistyminen
Pitkittyneessä tai toistuvassa päänsäryssä kipujärjestelmän toiminta voi muuttua.
Perifeerisessä herkistymisessä kipua aistivat hermopäätteet muuttuvat tavallista herkemmiksi erilaisille ärsykkeille.
Sentraalisessa herkistymisessä keskushermoston kipua käsittelevien hermoverkkojen reagointi voimistuu, jolloin kipua voidaan kokea herkemmin tai voimakkaammin kuin aikaisemmin.
Herkistymisen seurauksena esimerkiksi kevyt kosketus, lihasten kuormitus tai tavalliset pään liikkeet voivat tuntua kivuliailta. Lisäksi kipu voi levitä alkuperäistä laajemmalle alueelle.
Kipujärjestelmän herkistyminen on yksi mahdollinen mekanismi erityisesti pitkittyneissä päänsäryissä, mutta se ei yksin selitä kaikkia päänsäryn muotoja.
Jännityspäänsärky
Jännityspäänsärky on yleisin primaarinen päänsärkymuoto. Se tuntuu tyypillisesti molemminpuolisena, puristavana tai kiristävänä kipuna otsalla, ohimoilla tai takaraivolla.
Moni kuvailee tunnetta pään ympärillä olevaksi kiristäväksi pannaksi. Kipu on yleensä lievää tai kohtalaista, eikä tavanomainen fyysinen aktiivisuus tavallisesti pahenna sitä merkittävästi.
Jännityspäänsärkyyn liittyy usein myös pään, niskan ja hartiaseudun lihasten arkuutta.
Mikä aiheuttaa jännityspäänsärkyä?
Jännityspäänsäryn tarkkaa syntymekanismia ei tunneta kokonaisuudessaan. Sen taustalla ajatellaan olevan sekä perifeerisiä että keskushermostollisia kipumekanismeja.
Pään ja niskan alueen lihaksista sekä muista pehmytkudoksista saapuva kiputieto voi osallistua päänsäryn syntymiseen. Erityisesti pitkittyneessä jännityspäänsäryssä myös keskushermoston kipua käsittelevien järjestelmien herkistymisellä ajatellaan olevan merkittävä rooli.
Vaikka lihasjännitys ja lihasten arkuus ovat tavallisia löydöksiä, jännityspäänsärky ei välttämättä johdu pelkästään lihasten liiallisesta jännittymisestä.
Oireisiin voivat vaikuttaa muun muassa fyysinen kuormitus, vähäinen palautuminen, unihäiriöt ja psykososiaalinen kuormitus.
Jännityspäänsäryn kuntoutuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi niskan ja hartiaseudun harjoittelua, kuormituksen säätelyä sekä yksilöllisesti soveltuvia manuaalisia hoitomenetelmiä.
Niskaperäinen päänsärky – niskan ja kolmoishermon yhteys
Niskaperäinen eli cervikogeeninen päänsärky on sekundäärinen päänsärkymuoto, jossa kivun alkuperä sijaitsee kaularangan rakenteissa, mutta kipu koetaan pään alueella.
Kipu alkaa usein niskasta tai takaraivolta ja voi säteillä ohimolle, otsalle tai silmän ympäristöön. Oireet ovat usein toispuoleisia, ja kipu voi lisääntyä tiettyjen niskan liikkeiden tai asentojen yhteydessä.
Niskaperäiseen päänsärkyyn voi liittyä myös kaularangan liikerajoituksia sekä niskan lihasten arkuutta.
Miksi niskan ongelma voi aiheuttaa päänsärkyä?
Niskaperäisen päänsäryn keskeinen neurofysiologinen mekanismi liittyy trigeminokervikaaliseen yhteyteen.
Kolmoishermon välittämä kiputieto ja ylimpien kaularankahermojen (C1–C3) välittämä kiputieto yhdistyvät aivorungon alaosan ja ylimmän kaulaselkäytimen alueella sijaitsevassa hermostollisessa kokonaisuudessa, jota kutsutaan trigeminokervikaaliseksi kompleksiksi.
Tämän yhteyden vuoksi niskan kipuherkistä rakenteista saapuva informaatio voi välittyä samoihin hermoverkkoihin, jotka käsittelevät pään ja kasvojen alueelta tulevaa kiputietoa.
Seurauksena voi syntyä heijastekipua, jolloin niskasta lähtöisin oleva kipu koetaan esimerkiksi otsalla, ohimolla tai silmän takana.
Mahdollisia kivun lähteitä ovat erityisesti ylimmän kaularangan nivelet, nivelsiteet ja muut C1–C3-hermojen hermottamat kipuherkät rakenteet.
Trigeminokervikaalinen yhteys selittää myös sen, miksi niskakipua ja päänsärkyä esiintyy usein samanaikaisesti. Pelkkä niskan arkuus tai jäykkyys ei kuitenkaan vielä tarkoita, että päänsärky olisi niskaperäinen.
Niskan ja pään kipujärjestelmät voivat vaikuttaa toisiinsa myös muissa päänsärkysairauksissa, kuten migreenissä.
Niskaperäisen päänsäryn tutkiminen ja kuntoutus
Tutkimisessa arvioidaan erityisesti kaularangan liikkuvuutta, lihasten toimintaa, kipuherkkyyttä sekä sitä, voidaanko asiakkaalle tyypillistä päänsärkyä provosoida niskan tutkimisella.
Kuntoutuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi kaularangan liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoittelua, sensomotorista harjoittelua sekä soveltuvia manuaalisia hoitomenetelmiä.
Tavoitteena on vähentää niskaperäistä kipukuormitusta ja parantaa kaularangan toimintakykyä. Tarvittaessa diagnoosin varmistaminen edellyttää lääkärin jatkotutkimuksia.
Migreeni – neurologinen päänsärkysairaus
Migreeni on monimuotoinen neurologinen sairaus, johon liittyy aivojen hermoverkkojen toiminnan muutoksia sekä kipua käsittelevien järjestelmien aktivoitumista.
Migreenipäänsärky on usein toispuoleista, sykkivää ja kohtalaista tai voimakasta. Se voi pahentua fyysisessä rasituksessa, ja siihen liittyy usein pahoinvointia sekä valo- ja ääniherkkyyttä.
Migreenikohtauksen aikana voi esiintyä myös niskakipua, huimausta, keskittymisvaikeuksia ja poikkeavaa väsymystä.
Osalla migreeniä sairastavista esiintyy auraoireita, kuten ohimeneviä näköhäiriöitä, tuntohäiriöitä tai puheeseen liittyviä oireita.
Miksi migreeni aiheuttaa päänsärkyä?
Migreenin syntymekanismi on monimutkainen ja siihen osallistuvat useat keskushermoston alueet sekä niiden väliset hermoverkot.
Keskeisessä roolissa on trigeminovaskulaarinen järjestelmä, joka muodostuu kolmoishermon kipua välittävistä hermosäikeistä ja niiden hermottamista kallonsisäisistä verisuoni- ja aivokalvorakenteista.
Migreenikohtauksen aikana tämän järjestelmän toiminta voi aktivoitua, jolloin kipua välittävät hermosäikeet vapauttavat erilaisia välittäjäaineita, kuten CGRPä (calcitonin gene-related peptide).
CGRP osallistuu verisuonten säätelyyn sekä kipusignaalien välittymiseen ja herkistymiseen. Se on yksi keskeisistä migreenin lääkehoidon vaikutuskohteista.
Myös aivorungon, hypotalamuksen ja muiden aivojen hermoverkkojen toiminnalliset muutokset osallistuvat migreenikohtausten syntymiseen ja oireiden säätelyyn.
Migreeniä ei siten voida selittää pelkästään verisuonten laajenemisella tai niskan lihasjännityksellä.
Migreenin ja niskakivun yhteys
Migreeniin liittyy hyvin usein myös niskakipua tai niskan jäykkyyttä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että migreenin alkuperäinen syy sijaitsisi niskassa.
Trigeminokervikaalisen yhteyden vuoksi pään ja niskan kipujärjestelmät ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Migreeniin liittyvä kipujärjestelmän aktivoituminen voi lisätä myös niskan alueen kipuherkkyyttä.
Toisaalta niskan kipuherkistä rakenteista saapuva informaatio voi vaikuttaa samoihin hermoverkkoihin, jotka osallistuvat migreenikivun käsittelyyn.
Tämän vuoksi niskan toimintahäiriöiden tutkiminen voi olla hyödyllistä myös migreeniä sairastavilla henkilöillä, etenkin jos oireisiin liittyy merkittävää niskakipua tai kaularangan liikehäiriöitä.
Niskan kuntoutus voi auttaa samanaikaisiin tuki- ja liikuntaelimistön oireisiin, mutta se ei korvaa varsinaista migreenin hoitoa.
Päänsäryn tutkiminen vastaanotolla
Päänsäryn tutkimisessa keskeistä on selvittää, minkä tyyppisestä päänsärystä on kyse, mitkä tekijät mahdollisesti provosoivat oireita ja onko taustalla viitteitä muusta lääketieteellistä tutkimusta vaativasta sairaudesta.
Tutkiminen alkaa huolellisella haastattelulla, jossa kartoitetaan muun muassa päänsäryn sijainti, voimakkuus, kesto, esiintymistiheys, laukaisevat tekijät sekä mahdolliset liitännäisoireet.
Kliininen tutkiminen suunnitellaan yksilöllisesti oirekuvan perusteella.
Mitä vastaanotolla voidaan tutkia?
Neurologinen toiminta
Aivohermojen toimintaa, silmien liikkeitä, koordinaatiota, tuntoa, lihasvoimaa ja refleksitoimintaa arvioimalla voidaan tunnistaa mahdollisia neurologisiin toimintahäiriöihin viittaavia löydöksiä.
Kaularangan ja niskan toiminta
Kaularangan liikkuvuutta, lihasten toimintaa, liikkeenhallintaa ja kipuherkkyyttä tutkitaan erityisesti silloin, kun päänsärkyyn liittyy niskakipua tai sen epäillään olevan niskaperäistä.
Pään ja niskan kipuherkkyys
Tutkimisessa voidaan arvioida pään, kasvojen ja niskan alueen kudosten arkuutta sekä mahdollisia kipuherkkyyden muutoksia. Löydökset voivat antaa tietoa kipujärjestelmän toiminnasta, mutta ne eivät yksin osoita herkistymistä tai määritä päänsäryn syytä.
Tasapaino ja silmäliikkeet
Erityisesti migreeniin liittyvien huimaus- ja näköoireiden yhteydessä voidaan arvioida vestibulaarisen järjestelmän sekä silmäliikkeitä säätelevien hermoverkkojen toimintaa.
Autonomisen hermoston ja verenkierron säätely
Jos päänsärkyyn liittyy esimerkiksi pystyasennossa pahenevaa oireilua, huimausta, sydämentykytystä tai pyörtymisen tunnetta, voidaan arvioida verenpaineen ja sykkeen säätelyä sekä autonomisen hermoston toimintaa.
Päänsäryn hoito ja kuntoutus
Päänsäryn hoito ja kuntoutus perustuvat ensisijaisesti päänsärkytyypin tunnistamiseen.
Jännityspäänsäryn ja niskaperäisen päänsäryn yhteydessä voidaan hyödyntää yksilöllisesti suunniteltua terapeuttista harjoittelua, niskan toiminnan kuntoutusta ja manuaalisia hoitomenetelmiä.
Migreenin hoidossa keskeistä on asianmukainen lääketieteellinen hoito, johon kuuluvat tarvittaessa kohtaus- ja estohoito. Lisäksi voidaan huomioida esimerkiksi uni, palautuminen, säännöllinen liikunta ja yksilölliset kuormitustekijät. Samanaikaisia niskan tai tasapainojärjestelmän toimintahäiriöitä voidaan tarvittaessa kuntouttaa.
Tavoitteena on tunnistaa päänsärkyyn vaikuttavat tekijät ja suunnitella hoito sekä kuntoutus yksilöllisesti niiden perusteella.
Tarvittaessa asiakas ohjataan lääkärin arvioon tai jatkotutkimuksiin.